Päivä 3, osa II: Kivettynyt metsä

30. laulavaa kuuta | 22:21 [paikallista aikaa]

Tässä lupaamani luonnos Kalmasaaresta. Erityisesti ”sormien” alue on paljolti arvailun varassa. En pystynyt kovin hyvin näkemään rannikon muotoja tulivuoren huipulta. Huomatkaa myös ilmansuuntien omituinen merkkaaminen (mielestäni saari näyttää paremmalta näin päin…)!

Lähestyessäni metsää epäilykseni heräsivät. Pienimuotoisessa laaksossa kasvavat puut näyttivät kumman alastomilta suorassa törröttävine runkoineen, joista näyttivät täysin puuttuvan oksat ja lehdet. Ajattelin ensin, että saarella on joskus riehunut voimakas metsäpalo, joka on jättänyt jälkeensä vain hiiltyneitä runkoja, mutta todellisuus oli vieläkin omituisempi: puut olivat läpikotaisin kivettyneet.

Kävelin sinne tänne ja koskettelin ällistyneenä kivikovia runkoja, jotka kohosivat majesteettisina ja surumielisinä kohti sinisenä hehkuvaa syystaivasta. Niiden täytyi olla ikivanhoja… Oli omituista ajatella, että joskus niiden solukoissa oli virrannut vettä ja ravinteita, ja niiden oksat olivat levittäneet lehtensä auringonvalolle ja merituulelle. Nyt niiden virtaukset olivat iäksi tyyntyneet, ja orgaaninen elämänvoima oli korvautunut tunteettomilla mineraaleilla.

Osa rungoista oli antanut myöten iälle ja luonnonvoimille ja rysähtänyt maahan, haljeten lähes tasamittaisiksi palasiksi kuin jonkin valtavan veitsen leikkaamina. Puiden sisusta oli hyvin kaunis sekoitus luunvalkoista, sinisen ja harmaan eri sävyjä sekä punaruskeaa. Otin eräästä kaatuneesta puusta pienen näytteen, joka vaikutti opaalilta.  

Olen pohtinut koko illan kivettyneen metsän syntyä, ja luulen, että jossakin vaiheessa saaren tulivuori on purkautunut niin massiivisella voimalla, että pyroklastinen aines on peittänyt metsän ja synnyttänyt anaerobisen tilan, jossa puut ovat fossiloituneet ja kivettyneet niille sijoilleen. Tuhkaa ja muuta ainesta on kuitenkin täytynyt olla metrikaupalla, sillä arvioni mukaan korkeimmat rungot yltävät noin kymmenen metrin korkeuteen! Vuosituhansien myötä vulkaaninen kiviaines on sitten eroosion seurauksena kulunut pois ja paljastanut rungot.

Oli miten oli, kokonaisen metsän äkillinen peittyminen vulkaanisen aineksen alle tarkoittaa sitä, että alue on täynnä myös fossiloituneita juuria, oksia ja muita kasvinosia. Olen jo nähnyt muutaman kiviainekseen ikuisiksi ajoiksi piirtyneen lehden! Todennäköistä on, että myös eläinten fossiileja olisi mahdollista löytää.

Koska ilta saapui nopeasti, pystytin telttani erään maahan kaatuneen puujättiläisen taakse (tällä kertaa länsipuolelle säästyäkseni aamuiselta paahtumiselta!). Kaivoin repustani hiukan evästä ja istahdin ihailemaan maisemaa. Saari oli ilta-auringossa hyvin kaunis. Muutama yksinäinen lehti kieppui pitkin värikylläistä maata ja kevyt sumu verhosi kaiken pehmeään vaippaansa. Laskeva aurinko sai taivaan hehkumaan kultaisena. Muutama merilintu liisi kaukaisuudessa äänettömin siiveniskuin, ja meren taukoamaton kumu oli kuin kaukaisten valaiden kehtolaulua.

Makaan nyt teltassani ja kuuntelen tuota rauhoittavaa kohinaa. Uni painaa jo raskaasti luomia, joten sanon hyvää yötä. Huomenna matka jatkuu kohti kylää ja uusia seikkailuja!

***

Paikka: kivettynyt metsä, 385 m mpy
Lämpötila keskipäivällä / yöllä: +12°/ +5°

Tuulen nopeus: 3 m/s
Näkyvyys: 47 km

Säätilan kuvaus: Kaunis sää jatkui. Auringonpaistetta ja kevyt tuuli, näkyvyys erinomainen. Iltaa myöten pientä pilvisyyttä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna