Päivä 2: Kartografisia tutkimuksia ym.

29. laulavaa kuuta | 22:21 [paikallista aikaa]

Tulivuoren etelärinteen erikoinen, unikkomainen kukka. Mahdollisesti tunturiunikon paikallinen muunnos, tai jopa aivan oma lajinsa!

Käytin lähes koko päivän kiivetäkseni viistosti tulivuoren huipun ohi ja laskeutuakseni alas sen toista puolta. Kuten kokemus on minua opettanut, keskityin aluksi enimmäkseen kartografisiin tutkimuksiin. On tärkeätä tietää, mitä kaikkea ympäristöstä on löydettävissä, jos äkillinen vaaratilanne uhkaa. Ehdin myös perehtyä hiukan saaren geologiaan ja botaniikkaan.  Minulla on vielä muutama päivä aikaa tutkia saarta ennen kuin varsinainen tehtävänantoni alkaa, ja elän toivossa, että ehdin siihen mennessä saada suurin piirtein kerättyä luonnontieteellisen aineistoni.

Vuori osoittautui jyrkkärinteiseksi kerrostulivuoreksi, joka nousee reilun kilometrin korkeuteen. Tarkka määritys jää valitettavasti toiseen kertaan, sillä aikatauluni oli liian tiukka vuoren huipulle nousemiseen. Kiipesin vain noin puoliväliin rinnettä, mistä pystyin saamaan käsityksen koko saaresta.  Tuolloin lämpötila oli tippunut jo seitsemään asteeseen, mutta näkyvyys oli erinomainen!

Kalmasaarta ympäröivä meri on todellakin rannaton joka suuntaan, eikä muita saaria näy, lukuun ottamatta muutamaa pientä nyppylää saaren luoteispäädyssä. Kalmasaari on varsin erikoisen mallinen: kuin käsi, jonka peukalo ja etusormi kaartuvat yhteen muodostaen valtavan, pyöreän laguunin. ”Rystysten” kohdalla kohoaa jyrkkärinteinen vuorijono, josta työntyy veteen pitkiä niemiä kuin muhkuraisia sormia. Niemien välisissä vuonoissa kimaltelee meri. ”Peukalon” tienoilla on pari kukkulaa, ja jos silmäni (ja kaukoputkeni) eivät petä, pyöreän laguunin rannalla on kylä, jossa luurangot asuvat, ja joka on matkani todellinen määränpää.

Arvioni mukaan pääsaari on noin viisikymmentä kilometriä pitkä ja kolmisenkymmentä kilometriä leveä. Vuoren alarinteiltä alkaa valtava suoalue, jonka takana kumpuilee kilometreittäin syksyn väreissä räiskyvää nummea, ennen kuin päästään laguunille saakka. Saaren läpi virtaa kapea, mutkainen joki, joka oletettavasti laskee jonnekin laguunin seutuville.

Olin myös näkevinäni vuorijonon juurella hiekka-aavikon tapaisen alueen, mutta en ole varma asiasta. Sen sijaan olen sataprosenttisen varma, että näin geysirin suihkun! Olen haltioissani ja luulen, että minun on pakko kulkea sitä kautta, vaikka se tekeekin matkaani muutaman kilometrin mutkan.

Nykyisestä olinpaikastani länteen kasvaa jonkin verran korkeaa metsää. Suuntaan sinne huomenissa. Muutoin saari vaikuttaa olevan enimmäkseen puuton: siellä täällä kasvaa keltaisena hehkuvia vaivaiskoivuja, pientä leppää ja marjoista raskaita pihlajia sekä jokunen käppyräinen mänty.

Kasvillisuus on hyvin vaihtelevaa korkeuserojen vuoksi. Tulivuoren pohjoisrinne on jyrkkä ja karu, tarjoten mahdollisuuden vain muutamille varvuille ja jäkälälle. Etelärinne on loivempi ja huomattavasti rikkaampi kasvustoltaan. Ihastuttavat pienet alppiniityt vuorottelevat kirkkaiden vesilampareiden kanssa. Mustikanlehdet hehkuvat kirkkaanpunaisina, tunturinurmikka on kuivunut kultaiseksi ja liekovarpiota kasvaa siellä täällä tummanvihreinä laikkuina. Erään lampareen vierellä kukkii myöhäinen tunturikissankello.

Lisäksi ehdin tunnistaa ainakin tunturipitkäpalkon, norjanarhon, variksenmarjan, juolukan sekä erilaisia rikkokasveja. Eniten minua ihmetyttää kohtalaisen runsaslukuisena esiintyvä puhtaanvalkoinen kukka, joka muistuttaa jossakin määrin unikkoa. Voi olla, että se on valkoinen muunnos tunturiunikosta, mutta kukat vaikuttavat poikkeuksellisen suurilta. Ne myös kukkivat epätavallisen myöhään. On mahdollista, että ne ovat täysin oma lajinsa! Otin kasvista näytteen PDI-instituutin tutkijoita varten.

Eläimistä olen tavannut ainoastaan söpöjä tunturisopuleita, joita vilistää siellä täällä sekä yhden naalin. Kerran luulen nähneeni merikotkan.

Kaiken kaikkiaan Kalmasaari muistuttaa mielestäni Islannin ja Lofoottien risteymää. Se on vaihtelevan muodokas jyrkkine vuorineen ja aaltoilevine nummineen. Maaperä on enimmäkseen noin 400 – 600 metrin korkeudella merenpinnasta, niin kutsuttua korkeaa vulkaanista ylätasankoa.

Mutta nyt alkaa väsymys ottaa vallan, ja minun on myös säästettävä taskulamppuni paristoja. Olen pystyttänyt pienen telttani vuoren alarinteeseen, yhdelle alppiniityistä. Kuulen meren kohinan tänne saakka, se on ilmeisesti väistämätön kumppani saarella, ja tällä hetkellä myös ainoa – naalia ja tunturisopuleita lukuun ottamatta.

Piirrän huomenna hahmotelman saaresta.

***

Paikka: tulivuoren etelärinne, 800 m mpy
Lämpötila keskipäivällä / yöllä: +15°/ +2°

Tuulen nopeus: 2 m/s
Näkyvyys: 45 km

Säätilan kuvaus: Yöllä satoi hiukan, mutta aamulla aurinko paistoi täydeltä terältä, taivaalla näkyi vain pientä pilviauteretta taivaanrannassa. Tuuli kääntynyt hiukan luoteeseen ja laantunut. Illalla taivas tähtikirkas.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna