Päivä 1: Saapuminen saarelle

28. laulavaa kuuta | 21:37 [paikallista aikaa]

Multiversuminavigointilaitteita rinnakkaistodellisuuksissa matkaamiseen.

Kalmasaarelle ei ole helppo päästä. Jouduin turvautumaan neiti Hettien apuun, kun avaruusastrolabi ja kosmossekstantti pettivät. (Tiedän, hän on vain hätätilanteita varten, mutta voin vannoa, että minulla oli sellainen!). Tosin olen kyllä tietoinen puutteistani navigoinnin jalossa taidossa, ja voi olla, että olisin selvinnyt matkasta ilman hänen apuaan, jos olisin aikoinani ollut paremmin hereillä Multiversuminavigoinnin syventävät opinnot – jatkokurssilla.

Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei asiaa suinkaan helpottanut se, että makasin suljetussa ruumisarkussa, jossa liikkumatilaa oli hyvin vähän, ja jossa kanteen tehdystä mitättömästä lasi-ikkunasta oli näkymä vain pieneen osaan tähtitaivasta. En suosittele kokemusta kenellekään, joka kärsii astetta pahemmasta klaustrofobiasta, tai joka ei erityisemmin nauti kiivaasta merenkäynnistä pienessä laatikossa!

Huuhtouduin suunnitelmieni vastaisesti saaren väärälle puolelle. Ruumisarkkuni kärsi kohtalaisia vaurioita saarta ympäröivien särkkien kovakouraisessa käsittelyssä, ja oma oloni oli sangen… ravistunut – sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Raahasin ruumisarkun kahden suuren kallionlohkareen väliin ja peittelin sen huolellisesti vesirajaan huuhtoutuneella levällä. En halua kenenkään löytävän sitä ja pilkkovan sitä polttopuiksi.

Rannan tumma, lähes musta hiekka herätti mielenkiintoni, ja otin siitä reiluhkon näytteen jatkotutkimuksia varten. Todennäköisesti se on vulkaanista hiekkaa, sillä saaren itäpäädyssä kohoaa vaikuttava sammunut tulivuori. Haluan kuitenkin varmistaa asian.

Vaihdoin vaatetustani aiemmin mainitussa kallionkolossa. Tai pikemminkin lisäsin sitä. Vedin ylleni pitkän, punaisen kaavun, jossa on suuri huppu. Suljin huolellisesti hupun etuosaan ommellun tiheän verkon, joka piilotti kasvoni. Neiti Hettien mukaan sen pitäisi olla riittävä varotoimi saarella liikkumiseen. Tunsin kuitenkin oloni varsin hermostuneeksi. Luurangot, joita saarella asustaa, ovat tiettävästi historiansa aikana pitäneet tapana polttaa saarelle saapuvat ihmiset roviolla. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Tietojeni mukaan luurangot eivät arvosta ihmisrotua kovinkaan korkealle, mutta neiti Hettie vakuuttaa, että todellisuudessa saarelaiset eivät ole millään muotoa vaarallisia. Ainakaan valtaosa heistä. Heillä on vain tiettyjä ”ennakkoluuloja”, niin kuin meillä kaikilla. Tarkoitan, että jos kotikadullani kävelisi vastaan luuranko, niin voi olla, että miettisin itsekin ensimmäiseksi, kuinka hankkiutua siitä eroon. Tai  oikeammin sanottuna hänestä. Minun on opittava, että tällä saarella elävät luurangot ovat yhtä lailla varustettuja tunteilla ja ajatuksilla kuin minä itse.

Tarkastettuani vielä, ettei mikään osa vartalostani näkynyt kaavun alta, pakkasin vähät tavarani (mukaan lukien hattuni) vedenpitävään merimiessäkkiin ja heitin sen olalleni. Lähetin lyhyen rukouksen kohti korkeampia voimia ja astuin pois suojaavien kallionlohkareiden välistä.

Tunsin itseni kaavusta huolimatta alastomaksi. Ja varsin yksinäiseksi. Ympärilläni näkyi silmänkantamattomiin merta, ja saari vaikutti karulta ja autiolta puuttomine nummineen ja piikkipensaineen. Silloin tällöin kuulin kaukaisuudessa jonkin merilinnun huutavan kimakasti.

Yritin rauhoittaa mieltäni neiti Hettien kertomuksilla, joiden mukaan luurangot vetäytyvät syksyisin mieluusti kivitalojensa kätköihin, suojaan sateelta ja saaren yli pyyhkivältä kylmältä tuulelta. Kuulemma nauttimaan takkatulesta ja karhunvatukkateestä leivosten kera…

En tiedä, rauhoittaako ajatus minua juurikaan. Luuranko hörppimässä teetä ja syömässä leivoksia herättää kummallisia mielleyhtymiä. En kuitenkaan kehdannut kysyä neiti Hettieltä mihin tee ja leivokset joutuvat, ottaen huomioon, ettei luurangoilla ole vatsaa. Ehkä saan asian selville jossakin vaiheessa.

Olen nyt joka tapauksessa valmis aloittamaan vaarallisen tehtäväni saarella.

***

Paikka: kaukaisin ranta, 0,5 m mpy
Lämpötila keskipäivällä / yöllä: +12°/ +5°

Tuulen nopeus: 4 m/s
Näkyvyys: 9 km

Säätilan kuvaus: Runsaasti mereltä noussutta sumua rannoilla. Taivas puolipilvinen, enteilee sadetta. Tuuli kolea ja merellinen, pohjoisesta.

Tallenna

Tallenna